|
Post by Kariina on Feb 3, 2015 16:53:45 GMT
Tämä on tallin henkilökunnan päivittämä päiväkirja tallin arjesta. Kirjoittajina toimii: - Mikaela, omistajaperheen tytär
- Tinka, omistajaperheen tytär
- Kariina, osaomistaja/valmentaja
- Teemu, osaomistaja
- Kerttu, ratsastuksenopettaja
- Hannes, tallityöntekijä
|
|
|
Post by Kariina on Feb 15, 2015 9:46:53 GMT
Mikaela: Talli avattu! 15.2.2015 Talli avattiin vähän aika sitten, mutta jo nyt on käynyt paljon ihmisiä katselemassa paikkoja! Ponit on ollut ihmeissään väen määrästä, mutta samalla tosi iloisia, sillä varsinkin perheen pienimmät tykkäävät rapsutella ja silitellä poneja. Päätin antaa Lexialle tänään vaparin, sillä mulla on kädet täynnä kahviossa- tallissa tarjoillaan tosiaan kahvia, mehua ja pullaa, iskä taas paistaa makkaraa ulkona. Kerttu sekä Tinka ja sen kaveri Riina pitävät kentällä ponitalutusta, Rossi ja Cindy olivat parhaimmat vaihtoehdot tähän hommaan, sillä ne molemmat ovat kilttejä ja turvallisia koko ajan. Äiti toimii virallisena "matkaoppaana", se näyttää ihmisille paikkoja ja kertoo innoissaan toiminnasta sun muusta väkijoukolle. Paljon ihmisiä on jo ilmoittautunut tunneille, joten hyvässä lykyssä saadaan aloitettua tunnit jo ensi viikolla! Kerttu on ainakin ihan innoissaan, sillä sehän toimii opettajana melkein kaikilla tunneilla. Katsotaan miten päivä tästä jatkuu, toivotaan että saadaan jonkun verran hoitajia ja yksityisiäkin mukaan! Mikaela
|
|
|
Post by Kariina on Feb 18, 2015 19:50:40 GMT
Tinka: Uusi perheenjäsen! 18.2.2015 Ollaan oltu aika hiljaa tämän asian kanssa, mutta tänään haettiin naapurikaupungin löytöeläintalosta kissa! Sen nimi on Findus ja se on tosi seurallinen ja ihana. Ostettiin sille oma makuupaikka ja ruokakipot ja sijoitettiin ne äitin tallitoimistoon. Mietittiin äitin, iskän ja Miksun kanssa sopivaa nimeä, ja äiti sitten ehdotti Findusta, koska se on ruotsinkielinen nimi Viirulle, siitä Viirusta ja Pesosesta. Me kaikki tykättiin siitä tosi paljon joten se ristittiin Findukseksi! Siinä on harmaata ja valkoista, ja se on uros eli kolli. Se tykkää ihmisistä tosi paljon ja seurasi mua koko ajan kun puuhailin tallissa. Tässä on vielä kuva siitä Tinka
|
|
|
Post by Kariina on Mar 12, 2015 14:56:03 GMT
Mikaela: Kevät on kulman takana 12.3.2015 On ihana huomata, kuinka lähellä kevät on! Aamuisin bussipysäkille käveltäessä ei ole säkkipimeää ja kentällä pystyy ratsastamaan vielä kuuden aikaan illalla ilman valoja. Nyt kun lumi alkaa jättämään Suomen maanpinnan (ainakin hetkeksi, takatalvea odotellessa) ollaan käyty Lexian kanssa ahkerasti pellolla vetämässä viimeisiä hankitreenejä. Lexa on nykyään pellolla aika kiva ja helposti hallittavissa - silloin kun se tuli mulle, se vaan ryösti ja pukitteli, välittämättä siitä joka roikkui selässä. Se tunne, kun poni on muuttunut positiiviseen suuntaan on vaan mahtavin tunne ikinä! Noh, mitä muuta ollaan tehty peltoilun lisäksi? Ollaan käyty kouluvalkoissa pari kertaa viikossa, jonka lisäksi olen itse ratsastanut pari kertaa viikossa sen hikeen sileällä. Maanantaina kävin Tinkan kanssa estevalkussa, kun sen valmentaja Katja tuli pitkästä aikaa (heh, viikkoon) meille. Ensimmäinen asia mitä se sanoi maneesiin astuttuaan, oli: "niin ihanaa että teillä on maneesi.". Nythän on lumisörssö kelit parhaimmillaan, joten sen muilla valmennettavilla - joilla on vain kenttä - ei pysty treenaamaan esteitä täysilä. Suomessa on tosiaan aika mahdotonta pärjätä ilman maneesia, varsinkaan talviaikaan. Mutta nyt on aika lähteä talliin liikuttamaan Lexa, palaillaan! Mikaela
|
|
|
Post by Kariina on Apr 12, 2015 16:20:46 GMT
Mikaela: Huhtikuu, rentokuu 12.4.2015 Huhtikuu on sujunut itseasiassa melko leppoisasti. Ollaan treenattu tasaiseen tahtiin ja pari kertaa tehty muutakin mielenvirkistykseksi. Vaikka Lexia tykkää koulukiemuroiden vääntämisestä (kröhöm...) niin aina kun edellisenä päivänä ollaan tehty jotain muuta, esimerkiksi hypätty, käyty pellolla tai vaikka maastolenkillä, on seuraavan päivän koulutreeni tuplasti parempi kuin aikaisempi. Ehkä mun pitäisi alkaa väsäämään jotain liikutuslistaa, Lexan liikutushan on ollut aika spontaania koko tämän vuoden... Kisakausi päästiin aloittamaan tässä vähän aika sitten, mutta ei kovin hyvin tuloksin. Kisoissa Lexia on ollut aika jännittynyt, todennäköisesti siksi, ettei koko talvena olla liikuttu mihinkään kotitallin ulkopuolelle. Mutta Piia, mun kouluvalmentaja, sanoi että sen oma hevonen oli ihan samanlainen yhtenä keväänä, nekään ei ollut silloin jättänyt oman tallin maankamaraa koko talvena. Se kuitenkin tottui kisojen meininkiin aika nopeasti. Toivotaan siis samaa lopputulosta, vaikka Lexia on aina ollut hiukan kisajännittäjä. Tinka ja Katja sai mut jotenkin ylipuhuttua, menen nimittäin hyppäämään pari esteluokkaa seuraavissa kisoissa. Olenhan mä tosi usein ollut Tinkan ja Lilyn mukana estekisoissa, sillä tammakaksikko on oikeasti alkanut liimautumaan yhteen. Äiti kertoi parisen viikkoa sitten, ettei meinannut saada vietyä niitä eri aikaan pihalle, Lexia sekosi ihan täysin kun Lily oli päässyt oven toiselle puolelle. Pitääpä saada kitkettyä tämä pois, kunhan multa että Tinkalta löytyy sopivasti aikaa. Tinka on pyytänyt mua läpiratsastamaan Lilyä nyt pari kertaa, sen kouluvalkku on nimittäin ollut sairaslomalla pari kuukautta. Täytyy myöntää, että tammasta on tullut vähän lastenponi! Pohkeita saa antaa aika napakasti, eikä se tee mitään odottamatonta. Onneksi kohta sen selkään pääsee ihan kunnon ammattilainen, niin Lily pääsee kunnolla töihin. Mikaela
|
|
|
Post by Kariina on Apr 19, 2015 16:07:45 GMT
Tinka: Uusi poni! 19.4.2015 Meille tuli tänään uusi poni, se on Struudel ja se on tosi kiva Tinka
|
|
|
Post by Kariina on Apr 24, 2015 17:55:01 GMT
Tinka: Karde yksityistunnilla 24.4.2015 Kävin kuvailemassa kaverini yksitystuntia, se meni Kardella. Laukannostoissa mummeli päätti protestoida! Tinka
|
|
|
Post by Kariina on May 4, 2015 13:11:42 GMT
Mikaela: Lisää poneja 4.5.2015 Oltiin ikuisuus etsitty Tinkalle uutta kisakumppania, tarpeeksi kilttejä mutta haastavia poneja tuntui olevan yllättävän vähän tarjolla. Olin iskän kanssa miettinyt Tinkan synttärilahjaksi viikonloppureissua Tanskaan tai Saksaan, ulkomailta olisi nimittäin helppoa hakea kriteereihin sopiva poni halvalla. Mutta toisaalta se olisi ollut vähän turhaa - kaikki kuljetukset Suomeen olisi maksanut sievoisen summan, ottaen huomioon että mukaamme olisi lähtenyt vain yksi hevonen. Niimpä sekin idea kuopattiin. Saatiin kuitenkin tieto suhteiden kautta aivan mahtavan suloisesta russiorivarsasta, jonka vanhemmat olivat aika osaavia sekä sopivan haastavia luonteiden osalta. Päätettiin siis hankkia Olaf Tinkalle kisakaveriksi, nyt se on tosin koulutettavana toisella tallilla, mutta tulee pian takaisin Tinkan huolenaiheeksi. Kukas on sitten poni numero kaksi? No vanha tuttu Cindy! Tamma oli oma henkilökohtainen lempparini vanhasta tuntipoppoosta, ja olinkin tosi iloinen sen tullessa takaisin. Cindy on tottunut ratsastuskoulun meininkiin nopeasti ja onkin jo alkanut käydä tunneilla muiden tuntihevosten tapaan. Mikaela
|
|
|
Post by Kariina on Jun 9, 2015 8:55:39 GMT
Tinka: Ripa myynnissä! 9.6.2015 Toivottavasti se saisi hyvän kodin! Ripa pari päivää sitten yksityistunnilla Struudelin kanssa. Tinka
|
|
|
Post by Kariina on Jun 17, 2015 8:47:09 GMT
Mikaela: Mahtava leiriporukka ja muita kuulumisia 17.6.2015 Voin sanoa olevani jopa hieman yllättynyt, kuinka kiva leiriporukka meillä on. Yleensä on ollut niitä ihan pieniä, jotka ovat yliarvioineet tasonsa, haluavat mennä niillä hulluimmilla (Kvatro krhm...) ja esittävät olevansa niin hienoja kaikissa Hollisterin erivärisissä paidoissa - tallilla. Mutta tällä leirillä on niin mulle kuin Tinkallekin melko saman ikäistä porukkaa, ja mikä tärkeintä, kivoja sellaisia. Olen käynyt pari kertaa katsomassa tunteja, ja itseasiassa pidinkin tiistain leikkitunnin. Olaf lähti pari päivää sitten hyvälle ystävälleni Catherinelle Vaahterapolkuun ratsutettavaksi. Olaf on aika haastava, varsinkin kun sen omistaja on vasta 11- vuotias - parempi että se saa oikeasti osaavan ratsastajan näin alkuun, sitten Tinka jatkaa siitä. Itseasiassa Catherinen pitäisi tulla Wandan, sen ylläpitoponinsa kanssa, tänne meille Piettiöön pariksi päiväksi ensi viikolla, en malta odottaa. Olaf tulee myös ehkä, Tinka ainakin vonkuu tuossa vieressä että sen on pakko tulla Koska kesällä ei pidetä tunteja, ja vain hoitajat ovat liikuttamassa poneja, olen mennyt aika ahkerasti Lassella, Lilyllä ja Cindyllä. Tuntuu niin ihanalta kiivetä jonkun niinkin osaavan kuin Lassen selkään rasittavan Lexian jälkeen, sillä ruuna ei vaadi mitään hurjia mennäkseen hyvin. Lilyn kanssa olen maastoillut aika ahkerasti, sillä se on hieman säikky maastossa ja pellolla. Cindyllä taas olen hypännyt aika paljon, sen takia menenkin sillä vain kerran, ehkä pari, viikossa, jottei sen jalat sanoisi poks liian hyppäämisen takia. Tinka on vallannut itselleen Upan, Rossin ja Struudelin, enimmäkseen se kyllä menee Upalla, koska sillä ei ole hoitajaa. Mäkin olen käynyt Struudelin selässä, ja voin vaan sanoa että kuumat ja reippaat hevoset ovat mua varten. Tinkalla pullero menee kuitenkin tosi hyvin. Nyt minun on lähdettävä tallille hakemaan Lexia juoksutettavaksi, heippa! Mikaela
|
|
|
Post by Kariina on Sept 2, 2015 16:02:21 GMT
Kariina: Työn touhua ja arjen haasteita 2.9.2015 En vain pääse yli enkä ympäri siitä, että syyskausi starttasi jo kuukausi sitten. Tuntuu, että on tapahtunut niin paljon mutta kuitenkin niin vähän! Ponilauma oli vähän kettuuntunut siitä faktasta, että niiden parin kuukauden kesäloma laitumilla oli päättynyt. Joka ikinen poneista oli lihonut vähintään puolet elinpainostaan, ja tälläkin hetkellä nään kuinka läpiratsastuksessa oleva Lily muistuttaa enemmänkin sotanorsua kuin sievää ja siroa ponia. Noh, kuukausi vasta mennyt, eiköhän jokainen poneista pääse rapakunnostaan nopeasti. Tajusinkin juuri tätä kirjoitusta näpytellessäni, että minulla olisi Kvatro ja Bamse tänään ratsastettavana, hupsis! Onneksi Kerttu on hoitanut jo muiden läpiratsastuksen, joten saatankin sysätä kaksikon hänen hartioilleen. Hyvin naikkonen varmaan vielä jaksaisi, minä kun olen jo niin vanha ja raihnainen, niin minähän tarvitsen lepoa! Asiasta kolmanteen, tai itseasiassa ei niinkään, olen miettinyt palkkaavani toisen ratsastuksenopettajan keskuuteemme. Kerttu on mainio ja ehdoton tukipilari Piettiössä, mutta toisaalta ei toisesta opettajasta olisi haittaakaan. Minä hoitaisin mitä todennäköisimmin vain valmennusryhmän, Kerttu jatko- ja heC-b- ryhmät, uusi sitten taas alkeis- ja heA- ryhmät. Esteteho menisi myös mitä todennäköisimmin uudelle opettajalle, sillä Kerttu pitää kouluratsastuksen opetuksesta enemmän. Olaf saapuu meille mitä todennäköisimmin joulukuussa. Hauskaa saada poniveijari kotiin takaisin Tinkan kaveriksi. Tinka on nyt syksyllä käynyt estetehoryhmän tunneilla vaihtelevasti eri poneilla, mutta kerta viikkoon on kouluvalmentaja kuitenkin käynyt vilkaisemassa niin Tinkaa kuin Miksuakin. Mikaelalla ja Lexialla menee mitä ilmeisemmin aika hyvin, viime koulukisoista neidot nappasivat kakkossijan! Silti saan kuulla nuorelta naiselta jatkuvasti noottia Lexian huonoudesta selästä käsin, mutta ei se kyllä ratsastaessa mitenkään pahalta näytä. Perfektionistin vikaa mitä ilmeisimmin, ei omena kauas puusta putoa. Arki taitaa myös painaa päälle, mutta ahkerasti molemmat tytöt on hoitaneet poninsa ja tallia. Tjaahas, mitäköhän muuta? Mitään erityista ei ole tapahtunut, joten tämä oli vain tällainen tilannekatsaus. Nyt taidan mennä muistuttamaan tyttöjä läksyistä, antaa miekkoselle pusun ja hakea itselleni kupin kahvia ja uunituoreen pullan ála Gunnarsonin- mummu. Vanhempani tulivat siis pariksi yöksi meille (äitini varsinkin leipomaan), huomenna he tosin jatkavat matkaansa kohti Lappia.
|
|
|
Post by Kariina on Sept 9, 2015 7:19:22 GMT
Kerttu: Ratsastuksenopettajasta hevosenomistajaksi 9.9.2015 Heissulivei! Täällä kirjoittelee Kerttu. Täytyy myöntää että hämmennyin aikalailla kun mua pyydettiin kirjoittelemaan tänne päiväkirjaan. Toisaalta ihan mukavaa ettei sen puoleen! Kerro jotain tästä syksystä... Okei. No siis syksyhän lähti mainiosti käyntiin, tuntilaisia riittää ja hoitajia tulee ovista ja ikkunoista. Mun haluama valmennusryhmä ei ole ainakaan vielä saanut tuulta purjeisiin, mutta eiköhän Kariina senkin kohta aloita Sekin nimittäin sitä haluis. Normaalit tunnit on sujunu tosi hyvin, kehitystä näkyy jo suurimmassa osassa ratsastajista. Ponitkin on alkanut päästä työn makuun, joka on tosi hyvä juttu. Nyt mun täytyy palailla töitten ääreen, joten heippa!
|
|
|
Post by Rosanna on Sept 27, 2015 11:53:45 GMT
Lauri: Vuokrahevosta katsomassa 27.09 Suuntaan kevarini hiekkatielle, joka on hyvin hoidettu. Sitä reunustavat jonoihin istutetut koivut. Koska edellinen vuokrahevoseni oli myyty, suuntasin nyt katsomaan uutta ehdokasta. Tämäkin ehdokas tosin on minulle tuttu, sillä hevosen ollessa kuutisen vuotta sitten kaverillani ylläpidossa, olin käynyt liikuttelemassa sitä välillä. Muutimme kuitenkin muutaman kuukauden jälkeen toiselle puolelle suomea, joten hevonen sai jäädä. Parkkeeraan kaverini kiltisti muiden autojen viereen. Nousen pyöräni kyydistä ja asetan kypäräni sen ohjaustangolle. Käppäilen hitaasti kohti tallia, jossa oletan näkevän vuokrahevosehdokkaani omistajan, Kertun. "Moikka!" ruskeahiuksinen nainen tervehtii. "Oletko sä Lauri? Mitrin vuokraajaehdokas?" hän jatkaa. "Joo olen, sä olet vissiin Kerttu?" vastaan ja ojennan käteni kätelläkseni naista. Tämä nyökkää ja tarttuu käteeni. Ei mene kauaakaan, kun hän kysyy: "Sä olet siis hoitanut Mitriä silloin kun se oli neljä?" "Joo, itse olin sillon yksitoista, mutta se oli mun kaverilla ylläpidossa. Sieltä se sun kaveris varmaan osti sen", vastaan nopeasti. Saavuttuamme ruunan tarhalle, on leukani loksahtaa. Mitristä on kasvanut ihan hevosenkokoinen ratsu. "Siitähän on tullut hyvännäköinen!" sanon Kertulle, joka naurahtaa. "Voit olla varma, että haluan kuulla ruunan nuoruudesta!" Hoidan Mitrin rauhallisin ottein kuntoon, jonka jälkeen pääsen kentälle hieman kokeilemaan millainen ratsu on nykyään selästä. Alkuun kävelen pitkät alkukäynnit, ja haen hieman tuntumaa. Ravissa teen alkuun todella paljon voltteja, sekä temmonvaihteluita. "Täähän on aika kiva!" ilmoitan Kertulle. Ravityöskentelyjen jälkeen annan ruunan kävellä hetken, jonka jälkeen otan hieman laukkaa molempiin suuntiin. Laukka ei oikein tahdo pyöriä, mutta kevyessä istunnassa laukka rullaa huomattavasti paremmin. Taputan ruunaa kaulalle, ja jatkan ravissa tehden väistöjä. Ratsastuksen jälkeen sovimme Kertun kanssa, että jatkaisin ruunan kanssa työskentelyä. "Kerttu hei, tiedätkö otettaisiinko tänne tallityöntekijöitä? Mun pitäisi saada hieman lisärahaa, kun asuntomaksut sun muut on niin päätähuimaavia", kysyn. "Hmm, en ole yhtään varma, kannattaa Kariinalta kysyä" Lähdemmekin etsimään Kariinaa, joka löytyy toimistostaan. Kerttu jättää meidät kahden. "Päivää. Olen Lauri", sanon hieman jännittyneenä. Mitä tälläisessä tilanteessa pitää sanoa? "Päivää. Kariina", nainen vastaa iloisesti hymyillen. "Ajattelin, tai siis kun, tykästyin todella paljon teidän tiluksiin, ja nyt kun alan tuota Mitriä liikutella, niin olisiko teille mahdollista päästä tallityöntekijäksi?" kysyn. "Onko sulla minkälainen kokemus? Meillä ei kaikki hevoset ole ihan helpoimmasta päästä, varsinkaan yksityisistä", Kariina vastaa miettivästi. "Melkein koko ikäni olen ollut hevosten kanssa," Hetken juteltuamme Kariinan kanssa tulemme päätökseen, että pääsisin työntekijäksi, vaikka mitään pulaa työntekijöistä ei olekkaan. Tehtyämme tarvittavat paperit, ja sovittuamme säännöistä sun muista, lähden ajamaan kohti kotia, jossa odottaakin tiskivuori, joka pitäisi siivota..
|
|
|
Post by Kariina on Sept 27, 2015 16:04:18 GMT
Kariina: Haikara, eikun siis heppatraileri kävi! 27.9.2015 Nostin puhelimen kahvikuppini vierestä vastatakseni puheluun. Luurin toisessa päässä oli lapsuudenkaverini Matilda. "Hej! Mites poni?" kysyin innoissani. "Hejsan! Poni on trailerissa ja minä vartin päässä teiltä." Matilda vastasi. "Häftig! Taidan jo mennä pihalle odottelemaan teitä." "Sovitaan niin, heippa!" Punaista luuria painettuani kulautin lopun kahvin kurkustani alas, huusin Mikaelaa ja menin pihalle odottelemaan. Tyttö tulikin uuden tallityöntekijän Laurin kanssa perästäni. "Voi anteeksi, Lauri! Eihän tässä edes muista että meillä on ihan tallityöntekijäkin, haha." naurahdin. "Ei se mitään, äkkiä siihen tottuu." miehenalku tokaisi. Hetken päästä auto trailereineen kaarsi Piettiön pihan poikki. Minä, Mikaela ja Lauri katselimme innoissamme kun Matilda miehineen avasi trailerin takaluukun. Hetken päästä sieltä peruutti mitä suloisin ponitamma. "Tässä se nyt olisi, Ode To Us, eli Odette. Ihan mahtavaa että teillä oli täällä tilaa, en olisi raaskinut myydä neitiä jollekkin tuntemattomalle, sillä sen luonteen vuoksi se olisi mitä todennäköisimmin lähtenyt kiertoon." Matilda selitti. Otin tamman riimunnarusta kiinni ja ojensin sen Mikaelalle. Hän ja Lauri lähtivät kävelyttämään energistä tammaa ympäri tallin pihaa sillä aikaa kun minä ja Matilda juttelimme. Jonkin ajan kuluttua päätin kivuta Odeten selkään ja mennä hieman puomeja. Oikein kiva tamma, vaikkakin todella vaikea.
|
|
|
Post by Kariina on Oct 15, 2015 9:02:12 GMT
Kariina: Tuntiponien historia; Karde 15.10.2015 Sain ideanpoikasta aloittaa tällaista "sarjaa" täällä, eli kerron jokaisen tuntiponin historiasta ja siitä, miten kyseinen poni on päätynyt meille Piettiöön. Saattaa olla, että Mikaelakin innostuu kirjoittamaan Lexiasta ja Tinka Olafista, mutta aluksi kirjoittelen vain tallin poneista. Minulle hurjan tärkeä poni, Karde, virallisemmin Cookieside Karde. Karde syntyi vuonna 1995, ja tänä vuonna muori täyttikin hurjat kaksikymmentä vuotta. Meillä tämä oman arvonsa tunteva akka on ollut jo 7 vuotta, joista omana vasta reilun pari vuotta. 7 vuotta sitten tutustuin Kardeen toisella ratsastuskoululla, jolla vedin tunteja useimmiten kerran pari viikossa. Tiesin tamman varsin hyvin, se taisi olla niitä ensimmäisiä poneja joista kerrottiin uusille opettajille niinä 'pukittelevina, kauheina poneina'. Tämän lisäksi siellä oli toinenkin 'kauhuponi', Hessu se taisi olla nimeltään. Karde kävi tosi vähän tunneilla, ja usein se olinkin juuri minä joka sen tunnille otti. Kaikki pienet ja isommat tytöt tiesivät, ettei minulle kannata alkaa ryttyilemään hevosvalinnoissa, joten jokainen meni Kardella vaikka sitten kauhusta kankeana. Lopputunnista sain aina, joka ikinen kerta, kuulla miten kiva Karde oikeasti olikin. Varsinkin kokeneet pitivät sen haastavuudesta ja omapäisestä luonteesta, mutta joka kuitenkin antoi paljon kun ratsastaja teki oikein. Itsekin kävin usein tamman selässä, ja tykästyin siihen toden teolla. 2008 alkutalvesta tehtiin tallin omistajan kanssa diili ja poni siirtyi minulle ylläpitoon. Tallin omistaja uskoi vahvasti Kardella olevan piileviä kykyjä kisaradoilla, mutta se tarvitsisi vain tarpeeksi hyvän ratsastajan saadakseen ne esiin. Karde asusteli pari vuotta samalla ratsastuskoululla ja kävi tunneilla ainakin kerran viikossa, sillä halusin sen tottuvan myös muiden ratsastustyyleihin. Samaan aikaan itse valmentauduin ja kisasin aika ahkerasti, kun lähdettiin tallin kilparyhmän kanssa kisoihin, Karde tuli aina mukaan vähintään minun ratsuksi. Karde ei kisatilanteissa aina välttämättä loistanut, toisissa kisoissa se kielsi heti ulos ja toisessa kiisi kuin ohjus hypäten kaikkien esteiden yli ilmavaralla. Koulukisoissa se saattoi raivostua liiasta harjoitusravista, jonka syy löydettiin myöhemmin, tai sitten se meni energisesti liidellen eteenpäin. Vaihtelevan menestyksen ansiosta saatiin niin ykkös ruusukkeita kuin lohdutuspalkintoja. Kun pari vuotta ylläpitoa oli takana, alkoi Karde ärsyyntymään tavallista enemmän satulanlaitossa ja harjoitusravissa. Se alkoi pukittelemaan ja puremaan ihmisiä, jotka lähestyivät sitä satulan kanssa. Hieroja kävi, ei auttanut, eläinlääkäri kävi, mitään ei löytynyt. Varasin satulansovittajan, jonka mukaan satula oli ihan sopiva, mutta antoi kuitenkin ohjeeksi mennä vähän aikaa ilman satulaa ja katsoa vaikuttiko se tammaan mitenkään. Ei auttanut, joten käytiin klinikalla useita kertoja. Tällöin luovutin Karden takaisin tallin omistajalle, sillä aloin uskomaan tamman kisauran olevan siinä ja minä tavitsisin kisakumppanin itselleni. Useiden klinikkakertojen jälkeen ei vieläkään löydetty mitään. Sivusilmällä seurasin kuitenkin Karden vointia ja kävelytin sitä aina kun kukaan muu ei halunnut. Epätoivo alkoi iskeä, kunnes pyysimme toisen hierojan hierovan Kardea. Tämä hieroja hieroi vähän kovemmilla otteilla, joka pikkuisen auttoi Kardea. Kyseinen hieroja kävi useita kertoja viikossa pitkän aikaa, ja sillä tamma parani samaan kuntoon kuin ennen. Tosin, yli puolen vuoden seisomisen ansiosta se oli hyvin lihasköyhä ja ratsastettavuus oli hieman kärsinyt. Tänäkään päivänä ei tiedetä mikä Kardella on, mutta hieroja käy sen luona vähintään kerran viikossa ja ainakin tähän hätään se on toiminut hyvin ja poni on pysynyt normaalina. Aloin treenaamaan Kardea uudestaan, tosin hyvin varovasti ja nyt olin päättänyt kisauran olevan siinä. Pari vuotta vierähti siinäkin, kunnes päätin että pakkohan Karde on omaksi ostettava, sillä Mikaelakin tykkäsi mennä sillä ja paljon. Niin tamma vaihtui minun nimiini. Karden syntyhistoria on tuttu minulle, se syntyi kasvattajalle Englannissa. Ensimmäisen myymisen jälkeen sen historia on sumun peitossa, eikä kasvattajakaan tiennyt missä se meni ja mitä sille tehtiin. Hän tosin uskoi äksyn käytöksen olevan laiminlyönnin ansiota, sillä varsana Karde oli mitä ihanin ja kultaisin. Nyt Karde toimii meillä vakiotuntiponina ja on monen suosikki juurikin omaperäisen luonteen vuoksi. Ja täällä se myös viettää lopun elämänsä, kiertoon se ei joudu enää ikinä. Eläkkeelle se pääsee varmaan jo parin vuoden kuluessa, aika ja ponin kunto näyttää. Seuraavalla kerralla kerron teille Lassen historiasta, vai haluaisitteko kenties äänestää josta kerron seuraavaksi?
|
|