|
Post by Kariina on Mar 17, 2015 17:15:38 GMT
|
|
Saara
Tuttu näky
Posts: 47
|
Post by Saara on Mar 28, 2015 16:28:01 GMT
2080-luvulla ~ 28.3.2015"Mulla on ikävä sua vielä kakstuhattakaheksakyt luvulla..." hyräilin kuulokkeet korvissa vetäessä loimea Viville. Muutto Piettiöön oli sujunut hyvin ja ponini majailivat nyt täyshoidokkeina pienessä yksityistallissa. Saatattekin ihmetellä, miksi vedin loimea Vivin ylle. Noh, oli vapaapäivä ja olin tullut puoli seitsemäksi tallille kun äitini meni aamuvuoroon. Äiti on asianajaja. Hän meni käymään toimistolla ennen tämän päiväistä oikeudenkäyntiä. "Anna anteeksi josoon kummallinen..." jatkoin hyräilyäni. Samassa toinen kuuloke napattiin korvastani. "Moikka! Anteeks, sul on ihan hyvä ääni, mutta laulat aika kovaa." Näin ruskeahiuksisen naisen edessäni, jonka tunnistin Kariinaksi. "Ai, joo. Sori. Mun piti hyräillä." hymyilin naiselle joka käveli toiseen karsinaan jonkun ponin luokse. Kiinnitin vielä jalkaremmit ja vetäisin valkoiselle ponille riimun päähän ja nykäisin narusta. Tamma painoi vastaan ja katsoi Kölliä. "Joo, joo! Kölliki tulee!" puuskahdin ponille ja vedin sen ulos karsinasta. Välillä mietin, että mitä tekisin tuon Vivin kanssa. Se on niin riippuvainen Köllistä. Avasin Köllin karsinan oven ja nappasin riimunnarun jonka olin jättänyt hetkeksi ruunan kaulalle ja lähdin taluttamaan poneja ulos.
"Tulkaa nyt! Joo, mä myönnän, siel sataa. Ja joo, en itekkään haluis mennä sinne. Mut teil on sadeloimet ja raitis ulkoilma tekee hyvää!" karjuin poneille jotka olivatkin päättäneet ettei heitä huvita nyt mennä ulos. Samassa kuulin hihitystä takaani. "Pullopollet ei sitte tänää oo yhteistyö haluisia." Rosanna naureskeli. "No ei juu..." mutisin ja sain vihdoin kiskottua Köllin ja Vivin ulos. Kun olin tullut tallille, tutustuin melkein heti Rosannaan. Tyttö oli mukava ja tulimme ihan hyvin juttuun. Talutin Köllin ja Vivin tarhaan, päästin ne vapaaksi ja suljin portin. Kävellessäni pois jäin katsomaan kuinka ponit seisoivat haikeina portilla katsoen perääni. Klikkasin musiikin taas päälle. Se oli sammunut kiskoessani poneja ulos. Tällä kertaa oli vuorossa "Burn" niminen kappale. "We, we don't have to worry bout nothing.." lauleskelin ja astelin tallin ovista sisään ja sieltä sosiaalitilaan. Huoneessa ei ollut ketään, ihme, kellohan oli vasta kahdeksan paikkeilla. Kaadoin itselleni kahvia, kulautin sen kurkkuuni ja lähdin "innokkaana tallityttönä" hakemaan kottikärryt ja talikon. "Sähän oot tänään ahkera! Oon siivonnut nyt Lexian, Lilyn, Donnan, Veikon ja Raisun karsinat. Sä saat kunnian siivota omien ponies jätökset!" Kariina ilmoitti. Näimpä siis astelin Köllin karsinalle ja laitoin talikon sauhuamaan. Kun ensimmäinen karsina oli siivottu, odotti vielä toinen. Vivi oli Kölliin cerrattuna todella siisti. Kun Vivi teki jätöksensä yhteen nurkkaan, Kölli taas käveli karsinaa ympäri paskoessaan. Näimpä Vivin karsinassa ei mennyt ihan niin kauaa.
"Oi! Onks nyt jotku partyt?!" hihkaisin saapuessani sosiaalitilaan karsinoiden siivoamisen ja vesikuppien pesun jälkeen. "Eeei... mä tipuin Raisulta nii aattelin leipoo.." Jonna selitti hieman nolona. "Sopii mulle!" huudahdin ja nappasin palan kakusta. Mussuttelin kakkua huoneen sohvalla lukien hevoshullua ja jutellen muiden tallilaisten kanssa. Kun kello löi yksitoista, nousin ähisten ylös. "Kai mun pitäis lähtä..." mutisin ja viskasin paperilautasen roskikseen. "Joo...missäs se sun kissa muuten on? Jätitkö kotiin?" Rosanna ihmetteli suu täynnä kakkua. "En tietenkää! Se on pukkarissa!" huudahin ja hain kissan pukuhuoneesta. "Nyt lähetään kotiin pikku mussukka..." lässytin mustalle kissimirrille jonka olin napannut syliini. "Moikka sitten!" huudahdin ja painelin ovista ulos. Välieroahdistusta potevat hevoset on niin ärsyttäviä, Lily ja Lexia on myös alkaneet liimautumaan toisiinsa... Nojaa, kyllä se siitä kunhan vain pitää erossa Sadesää ei kuulu kyllä minunkaan lemppareihin, onneksi meiltä löytyy maneesi ettei tarvitse ratsastaa tms. koiranilmassa! Toisaalta sade raikastaa ilmaa todella paljon. Findus on myös viettänyt tolkuttoman paljon aikaa sosiaalitilassa, kaikki ihmiset on sen lemppari-ihmisiä, kunhan ne rapsuttaa
Oikein helppolukuista tekstiä, ei mulla taida oikein olla mitään rakentavaa sanaa sen suhteen Jatka samaan malliin!
Kariina
|
|