|
Post by Kariina on May 24, 2015 15:03:46 GMT
|
|
|
Post by eveliina on May 24, 2015 17:02:10 GMT
Ensimmäinen tallipäivä 24.5.2015Istuin bussissa matkalla kohti Piettiötä ensimmäistä kertaa. Bussin ikkunat olivat pölyiset,mutta niistä näki hyvin että sää oli mitä mainioin. Aurinko kimmelsi nurmikkoa ja linnut lentelivät. Pian bussi pysähtyikin ja hyppäsin ulos. Tallipiha näytti kauniilta ja hyvin rakennetulta. Hevoset käyskentelivät tyytyväisinä tarhoissaan ja ponit kirmailivat laitumilla. Näin vaaleahiuksisen naisen tallipihalla: - Hei,oletkö Eveliina? Olen Kariina. Mukava tavata! - Moi... vastasin hiukan ujolla äänellä. - Ei minua tarvitse pelätä, Kariina naurahti Tunsin hetken itseni hölmöksi hiekkalaatikkoikäiseksi lapseksi. Pitää nyt reipastua! - Siis..joo,moi! Niin, olen Eveliina, Cindyn uusi hoitaja. toistin. - Mutta voi sanoa Eveksi vaan, lisäsin nopeasti. - Okei. Cindy on tallissa, voit näin ekana päivänä vaikka harjata sen ja tutustua ihan rauhassa. Sitten kun olet valmis, voit viedä tamman tarhaan ja siivota sen karsinan. - Selvä, hymyilin ja vastasin. Lähdin kävelemään kohti tallia, ja avasin raskaan tallin oven. Joku hevonen hörahti talliin astuessani. Kävelin pitkin tallikäytävää,havaitsin että Cindyn karsina oli lähes tallin toisessa päässä. Katsahdin karsinaan, ja sieltä nousi mustan,läsipäisen tamman pää. Silitin poni ja se taisi pitää siitä. Kävin hakemassa tammalle harjoja, laitoin Cindylle riimun päähän ja sidoin riimunnarun karsinaa. Aloin harjata sitä ja yllätykseni Cindy yritti näykkäistä. Vetäisin napakasti narusta ja jatkoin harjaamista. Sen jälkeen poni ei enään yrittänyt mitään, vaan seisoi hiljaa paikoillaan. Silitin sen kaulaa palkinnoksi. Harjasin sen kaulaa pitkillä,raskailla vedoilla. Näin keväällä,Cindystä lähti karvaakin. Kun olin harjannut tammaa, vein harjat pois ja jäin hetkeksi silittelemään sitä karsinaan. Syötin sille kotoani mukaan nappaamani porkkananpalan ja lässytin sille jotain epämääräistä: - Moikka. Olenkin nyt sun uusi hoitaja. Voi kun oot suloinen... Siinä hetken höpistyäni vein Cindyn tarhaan. Kun tulin takaisin talliin,hain kottikärryn ja talikon. Lantaan lakaisu oli yllättävän mukavaa,pitkästä aikaa. Likaisen työn tehdtyäni, oli jo aika lähteä kotiin. Tänään en voinut olla kauaa, sillä olin luvannut keretä olla myös ystävieni kanssa. Ensikerralla pääsen toivottavasti jo ratsaille!
- Anteeksi,nyt tällä kertaa tämmöinen lyhyt tarina. Ensikerralla teen kyllä pidemmän,ja piirrän varmaan kuvankin :-) - BelleEi tarvitse pelätä ollenkaan, enhän minä kuin syö uusia hoitaji... Eikun siis ei mitään Mutta tosi kiva kun harjailit Cindyä, kyllä se tamma on oikein kiva hoitaessa vaikka välillä saattaakin yrittää näykkiä. Välillä noita "likaisia töitä" on tosiaan hauska tehdä, hassua kyllä! Tuntuu niin kotoisalta kun pitää esimerkiksi loman jälkeen taas lakaista lattiaa ja siivota karsinoita. Nouse ihmeessä seuraavalla kerralla selkään, olisi mahtavaa nähdä miten teillä sujuu ratsaillakin.
Oikein kiva tarina. Olisin halunnut ehkä hitusen enemmän kuvailua, mutta oli tämä oikein hyvä näinkin. Kiinnitä huomiota pilkkujen jälkeiseen väliin, nyt ei ollut kuin muutamassa kohdassa niin.
Kariina
|
|
|
Post by eveliina on May 30, 2015 16:48:32 GMT
Ensikertaa satulassa! 30.5.2015 Tuttuun tapaan istuin taas bussin pehmeällä penkillä. Olin menossa kohti Piettiötä. Viimeisestä käynnistäni oli jo hetki aikaa, ja nyt olikin jo kova hinku päästä takaisin hevosten pariin. Viime aikoina oli ollut kovasti kouluhommia, mutta tänä lauantaina,alkoi se legendaarinen,kauan odotettu kesäloma! Tunnelmat olivat katossa. Ei vain siksi että pääsi vihdoin rankan kouluvuoden jälkeen lomille, vain myös siksi, että nyt oltiinkin päätetty peruskoulu. Seuraava suunta olikin jo lukio, aika menee niin nopeasti... Havahduin aatteistani, kun bussi pysähtyi. Hyppäsin alas bussista ja suuntasin pysäkiltä kohti tallia. Katsahdin taakseni ja laitoin merkille, että olin ainut joka hyppäsi tässä kohti bussista. Lähes kaikki ystäväni olivat menneet kaupungille bilettämään koulun loppua, mutta minulle oikea tapa juhlia oli tulla tallille rentoutumaan! Bussi jatkoi matkaansa pölypilven saattelemana, ja itse jatkoin reipasta kävelyä tallille. Aurinko kimalteli ruohikossa ja asteleitani hiekkatiellä seurasi pieni, hiekkainen pölypilvi. Kovin moni ei ollut vielä saapunut tallille, sillä parkkipaikalla oli ainoastaan yksi mopo. Ehkä suurin osa oli juhlimassa kesälomaa. Tartuin tallinoven puiseen kahvaan ja avasin sen hitaasti ja raskaasti. Tallissa näytti hämärältä, kun olin kokopäivän ollut ulkona auringonvalossa. Karsinasta kurkkasi utelias Lily, muut hevoset olivatkin varmaan ulkona, ainakin ihanasta säästä päätellen. Satulahuonekkin oli tyhjillään, tai niin ainakin aluksi luulin. Aloin jo suunnitella, mitä tekisin tänään Cindyn kanssa. Satulaan oli ainakin pakko päästä, se oli varmaa! Yhtäkkiä ajatukeni keskeytyivät ja hätkähdin, kun kuulin tutun äänen: - Moikka Eve! kuuluin Kariinan ääni takaapäin. Käännyin ja moikkasin takaisin. - Miltäs luokalta sä nyt pääsit? Kariina uteli. - Ysiltä... vastasin hymyillen. - Ai, no, onnea peruskoulun päättämisestä. Kariina hymyili ja jatkoi matkaansa Lilyn kaurakuppi kädessä. Hymyilin kuin kevätaurinko ja kiitin, mutta pirteä tallinomistaja oli siinä vaiheessa jo kaukana. Lähdin iloisena hakemaan Cindyä pihalta. Nappasin tamman riimun ja painelin ulos. Kävelin kuivaa nurmikkoa pitkin tytön tarhalle. Avasin oven ja lätisin Cindylle jotain. - Heippa tyttö! Ihanaa kesää! Samassa tarhassa tarhaava Struudel hörähti minulle hieman kauempaa. Ruunalla oli kiire ahmia tuoretta ruohoa sähköaidan toiselta puolelta. Se venytti kaulaansa kuin kirjahvi ja ahmaisi ison kasan ruohoa suuhunsa. Hymyilin katsellessani ruunan huvittavaa menoa. Otin Cindyn riimuun ja lähdin taluttamaan sitä talliin. Matka keskeytyi ainakin 100 kertaa kun Cindyä olisi mielummin kiinnostanut kesän ruoho kuin talliin meno. Kiskoin sen päätä hullunlailla, ja välillä tuntui, että tamma olisi lähinnä nauranut yrityksilleni. Tallissa sidoin Cindyn karsinaan ja lähdin hakemaan sen vaaleansinistä harjaboxia. Matkalla vastaan tuli Lassen ja Siirin hoitajat. Tämä oli minun toinen tallipäiväni, enkä ollut vielä oikein tutustunut kehenkään. Tytöt olivat kuitenkin aika mukavia, kyselivät todituksen numeroita ja kesälomafiiliksiä iloiseti. Vastailin reippaasti ja yritin antaa itsestäni hyvän kuvan. Kun tytöt lähtivät hakemaan hevosia tarhasta, lähdin harjaamaan omaa, kaunista hoitohevostani. Cindy suorastaan nautti harjaamisesta, sillä tamma oli juuri pyörinyt mudassa ja se oli täynnä kuivaa mutaa. Muta pölisi tallissa kun jyystin Cindyn karvaa. Pölyävästä, läpimästä, kuivasta mudasta tuli niin kesäinen olo. Hymyilin itsekseni. Kun sain vihdoin ja viimeinkin harjausduunin valmiiksi, lähdin ensimmäistä kertaa hakemaan tamman suitsia. Ne olivat kiiltävät ja puti puhtaat, vaikken niitä viime tallikerralla puhdistanutkaan. En jäänyt miettimään asiaa sen enempään, vaan lähdin varustamaan uljaan ratsuni. Cindy otti kuolaimet kiltisti suuhun, eikä satulassakaan ollut mitään vaikeuksia. Kun menin satulahuoneeseen varustamaan itseäni, Kariina tuli matkalla vastaan. - Hei, oletko menossa ratsastamaan? Nyökkösin. - Okei, voit mennä estekentälle, se on vapaa. Koulukentällä on Mikaela Lexian kanssa. Tunnit alkavat vasta kahden tuunin päästä. - Selvä, vastasin ja kiristin samalla päässäni olevaa mustaa ratsastuskypärää. Hetkenpäästä seisoin jo kentällä. Auringonpaiste oli lisääntynyt, ja linnut visersivät. Kentällä oli valmiiksi neljä puomia, päätin laittaa ne peräkkäin ja mennä sitten myöhemmin niitä ravissa. Nousin Cindyn selkään ja kiristin satulavyötä. Säädin nahkaiset jalustinhihnat sopivanmittaisiksi, ja lähdin kävelemään uralle puolipitkillä ohjilla. Cindy käveli reippaasti, mutta pysyi kuitenkin hyvin käynnissä vaikka ohjat olivat pitkät. Kävelin tamman kanssa verryttelyksi aluksi viisi kierrosta käyntiä pitkin ohjin. Sitten keräilin ohjia ja aloin verrytellä rennossa ravissa. Cindysää oli energiaa, ja sitä oli pidäteltävä jos aikoi pysyä ravissa. Kun aloin tehdä kiemurauria ja voltteja, Cindy rentoutui ja laski hieman kaulaa. Ratsastaminen tuntui niin, niin hyvältä. Ihana pieni tuulenvire sipaisi kasvojani kuumana päivänä, ja Cindy nautti aurinkoisesta säästä. Siinä jonkin aikaa verryteltyäni, ajattelin että otan muutamat laukat pitkillä sivuilla ja alan sitten ravaamaan puomeja. Siirryin voltilta uralle ja annoin laukkapohkeet. Reipas, keinuva laukka oli kuin terapiaa. Tamma laukkasi mielellään korvat hörössä. Se olisi mieluiten laukannut päätäpahkaa kuin mikäkin laukkahevonen, mutta pidin sen kurissa. Laukka tuntui niin hyvältä, että päätin jatkaa sitä koko kenttää ympäri. Tästä Cindy kuitenkin innostui niin, että heitti pikkuruisen ilopukin. En välittänyt siitä, sillä se jatkoi laukkaa ihan kiltisti pienen riemuitsemisen jälkeen. Laukkasin neljä kierrosta, ja siirsin sitten raviin. Tamma puuskahti ja siirtyi rentoon mutta rytmikkääseen raviin. Hidastin hetkeksikäytiin ja kävelin kierroksen verran. Huomasin, että ilma oli täynnä hiekkapölyä meiden pikku laukkakierroksien jälkeen. Taputin tammaa kaulalle. Se höristi korviaan ja oli onnensa kukkuloilla kesästä. Siirsin rytmikkääseen raviin, ja aloin ravata puomeja. Tamma ravasi pitkin askelin puomien yli useampaan kertaan, sitten vaihdoin täyskaarroksella suuntaa ja jatkoin samaa toiseen suuntaan. Siinä jonkun aikaa ravailtuani palasin uralle ja otin vielä pienet laukkapyrähdykset siihen suuntaan. Ne sujuivat ilman pukkeja, yhtä mallikkaasti kuin äsken. Laukkojen jälkeen siirsin käyntiin ja annoin pitkät ohjat. Loppuverryttelyt tehtyäni kapusin alas selästä, siirsin puomit samaan paikkaan, missä ne olivat tullessani ja lähdin tallia kohti. Varusteet purettuani, hain vesisangon ja sienen, ja pyyhin hikisiä kohtia. Mahanalusta, selkää ja kaulaa. Kun olin tämän tehnyt, vein tamman tarhaan ja siivosin sen karsinan. Tämä tehtyäni lähdin tyytyväisenä kotiin.
- Nyt olikin vähän pitempi tarina Tarina saattoi loppua vähän töksähtäen, sillä minulle tuli kiire lopettaa. Hyvää kesää Piettiö!☼ ☺♥ - BelleEi mitään kaupungille mennä bilettämään, hevosenshaiban keskelle vaan juhlimaan! Kiva juttu että tulit käymään Cindyn luona, oikein selässä asti. Tammalla on ollut tapana vähän innostua kesästä ja auringosta ja laitumesta ja niin kutsutusta lomasta... Onneksi se ei kuitenkaan tehnyt mitään ilopukkeja vakavampaa.
Mahtavaa tarinankerrontaa - etenit sopivan hitaasti, mutta kuitenkin tarpeeksi reippaasti eteenpäin. Tekstistä löytyi hiukan yhdyssanavirheitä, sekä samoja pilkkuvirheitä kuin viimeksi, mutta muuten teksti oli oikein mainiota ja helppoa luettavaa.
Hyvää kesää sinullekin!
Kariina
|
|
|
Post by eveliina on Jul 2, 2015 18:52:21 GMT
Oma tekemä "kesäinen Cindy poni <3"
Onpas tamma nättinä! Aivan ihastuttava seppele Cindyn päässä, tekee kuvasta todella kesäisen
Kariina
|
|