LAUANTAIN PANIIKKI AAMU Lauantai aamu! Ja vielä niin ihana sää. Istuskelin omakotitaloni keittiössä, aamukahvit pöydällä ja juuri tunkemassa leivänpalaa suuhun. Kuitenkin sen mahtavan täydellisyyden tulee keskeyttämään ihanan ärsyttävä siskoni Elina.. "Hei kuule Augusti! Tänään on se Veikon vienti päivä", hän selittää ja samalla ahtaa ratsastuskenkiä jalkaansa. Ei voinut olla totta! Olin aivan unohtanut pienen orini. Sylkäisin leivänpalan ulos ja kahvit lensivät sen mukana pitkin pöytää. Tämä kaikki sotku vain omaa yllättymistäni. Niinpä siis keräsin kaikki kasaan niin nopsaa kuin pystyin ja sekoilin vielä vaatetuksenkin kanssa muutaman quatron. Elina oli sillä välin ehtinyt jo lämmittää auton ja vienyt roskat oikeisiin roskiksiin pihalle. Meillä on nimittäin kierrätyskuukausi rullaamassa emmekä saa epäonnistua! Hän hölkkäsi takaisin autolle ja veti oven perässään kiinni kun oli asettanut itsensä paikoilleen. Jyräsin täyttä vauhtia perään sillä sekunnilla kun kaikki oli pakattu. Tänään se Veikko sitten muuttaisi!
Suomenhevosori seisoskeli trailerin sisällä tyytyväisen näköisenä kun matkan loputtua avasimme sen oven. Veikko oli mussuttanut heinää koko matkan ja näytti nyt siltä että oksentaisi jos vain siihen kykenisi. Kuitenkin hörökorvat osoittivat että hän oli selvästi innoissaan uudesta paikasta. Hiippailimme trailerista yhdessä ulos niin että käskin poikaa peruuttamaan samaan aikaan kun pitelin riimunvarresta kiinni. Se sujui hienosti ja olimme molemmat aivan suunnattoman iloisia siitä että vihdoinkin pääsimme perille. Etenkin Veikko, joka kiljahti heti ensimmäiseksi tarhaileville hevosille jotka näkyivät kauempana puiden takana. Vaikka lehdet eivät olleet vielä puhjenneet niin silti näki aivan selkeästi, että kesä on tulossa kovaa vauhtia. Veimme Elinan kanssa pojan sisälle talliin jossa oli mukavan oloisia tallityttöjä heti kertomassa ja ohjeistamassa paikoista. Orin ilmeestä näki että se oli selvästi tyytyväinen saamaansa huomioon. Jätin sen kuitenkin karsinaan tutustumaan nurkkiin samalla kun itse purin tavaroita kaappeihin. Asettelimme satulan, suitset, loimet ja muut Veikon omat kamat paikoilleen ja sitten istahdimme hetkeksi katsomaan ulkona leikkiviä muita hevosia. "Kiva olla täällä", Elina sanoo huokaisten samalla syvästi. "Älä muuta viserrä sisko", vastasin hänelle hymyillen.
Hevosen muuttaessa tuntuu unohtavan kumpi on vasen ja kumpi oikea, ei siis ihme että muuttopäivä oli unohtunut, haha Mutta mahtavaa että pääsitte turvallisesti perille! Veikko on todella upea suokki, pitääpä kai käydä ihastelemassa sitä vielä vähän lisää... Kesä on tulossa kovaa vauhtia, en malta itsekään odottaa milloin kasvit puhkeavat kukkaan ja puut täyttyvät lehdistä.
Teksti olisi voitu kappalejaottaa hiukan paremmin ja vuorosanat olisi voitu laittaa omille rivelle, mutta siitä huolimatta teksti oli hyvin kirjoitettu ja omaperäityysesi loistaa tekstistä.
EPÄONNEN KOULUTUNTI Astelin maneesin ovelle hieman pilvisenä päivänä ja avasin sen oven vihellellen. Sisällä verrytteli jo muut ratsukot, johon olin tietysti jo varautunut. Ei siinä kuitenkaan auttanut selittää, kuinka Veikko oli hangannut satulansa vinoon, sillä aikaa kun olin hakemassa satulahuoneesta kypärää. Hyppäsin kuitenkin kyytiin ja yritin antaa itsestäni mahdollisimman hyväntuulisen vaikutelman muillekin ratsukoille. He kuitenkin ratsastivat hyvin keskittyneesti, joten päätin jättää hymyä muistuttavan irvistyksen jollekin muulle onnekkaalle.
Kariina antoi tehtäväksi tehdä pohkeenväistöjä maneesin päästä keksihalkaisijalle ja takaisin. Aloitimme Veikon kanssa tehtävän hyvin itsevarmoina. Kuitenkin heti palatessamme keskihalkaisijalta takaisin uralle, takanamme tippui iso kasa puomeja seinältä. Veikko kiihdytti nollasta sataan, hetkessä. Niillä vauhdeilla kuka tahansa olisi tippunut selästä, mukaan lukien minä. Tokenin tästä nopeasti ja muut ratsastajat olivat hyvin mukavia ottaessaan pojan kiinni puolestani. Nousin selkään ja jatkoin tehtävää kunnes se muutettiin.
Meidän piti tehdä vastalaukkaa aina pitkällä sivulla ja vaihtaa se takasin oikeaksi lyhyellä. Veikko ei millään suostunut kulkemaan enää seinän vierestä, joten saimme luvan tehdä sen hieman uran sisäpuolella. Olin jo melkein unohtanut miten paljon pehmeämpi oli pojan laukka, kuin ravi. Teimme pitkän sivun lopussa vaihdon, kunnes yhtäkkiä kaikki peilit särkyivät. Miten se voikaan olla mahdollista?! Ei juuri tänään.. Kaikki hevoset poukkoilivat ympäri maneesia ja Kariina yritti epätoivoisesti antaa ohjeita meille kaikille. Kun tämä mysteerillinen tapahtuma oli ohi, lähdimme kiireen vilkkaa rakennuksesta ulos. Ties mitä tapahtuisi jos kokeilisimme tehdä loppu verryttelyt.
Jos tämä oli tuon koulutunnin maksu, niin yleensä laitamme sen samaan topaan tunnin kanssa Hyväksyn tämän nyt myös hoitotarinana ja tunnin maksuna.